Vuosi 2024 - oivalluksien vuosi
Vuosi 2024 oli vuosi, jolloin opin itsestäni enemmän kuin osasin odottaa ja tein enemmän töitä kuin koskaan aiemmin niin Suomessa kuin ulkomailla. Vuosi oli täynnä pieniä hetkiä, jotka jättivät suuren jäljen ja suuria elämyksiä, jotka kertoivat, kuka olen ja mihin kuulun. Kun katson taaksepäin, huomaan, että tämä vuosi opetti minulle ennen kaikkea pysähtymisen ja läsnäolon tärkeyden.
Ikääni liittyvät pohdinnat nousivat tänä vuonna usein esiin. Olen 54-vuotias ja se tuntuu hyvältä. Kirjoitin siitä, miten ikä ei ole pelkkä numero, vaan kerros kerrokselta karttuvaa elämänkokemusta. Se ei tarkoita, että olisin valmis tai että tietäisin kaiken, mutta olen lakannut taistelemasta ajan kulkua vastaan. Ikääntyminen ei ole vastavoima, vaan osa minua. Jokainen eletty hetki ja vuosi on lahja – ei pelkästään itselleni, vaan myös niille, joiden kanssa jaan elämäni.
Vuoden aikana syvennyin myös siihen, mistä juureni kumpuavat. Kasvaminen suomalaisessa ruokakulttuurissa kansainvälisillä vivahteilla on ollut tärkeä osa identiteettiäni. Huomasin, miten perinteiset raaka-aineet ja tavat kantavat mukanaan tarinoita, jotka eivät saa unohtua. Samalla on kuitenkin tilaa uudistuksille. Tämä tasapaino vanhan säilyttämisen ja uuden löytämisen välillä tuntuu hyvältä; se muistuttaa minua siitä, että voin itsekin muuttua menettämättä omaa ydintäni.
Matkailu oli tänä vuonna kuin peili, joka heijasti erilaisia puolia itsestäni. Suomalainen hiljaisuus opetti kuuntelemaan – ei vain luonnon ääniä, vaan myös omaa sisintäni. Keski-Euroopan kaupungeissa ja Andalusiassa tunsin uteliaisuuden heräävän. Pelkästään seitsemän viikkoa työmatkailua Andalusiassa ja melkein kolme viikkoa Luxemburgissa avarsivat sisäntäni.
Yksi tämän vuoden koskettavimmista hetkistä oli ystävyyden juhla. Vietimme 50-vuotista ystävyyttäni Hannan kanssa Tapiolassa, ja tuo stay-cation viikonloppu oli täynnä kiitollisuutta. Huomasin, miten syvä ja pitkä ystävyys rakentuu yhteisistä muistoista, mutta myös siitä, että olemme oppineet antamaan toisillemme tilaa kasvaa. Samalla Tapiola avautui minulle aivan uudella tavalla. Se ei ollut vain paikka, jossa juhlin, vaan kaupunki, joka muistutti, että uudet elämykset voivat odottaa aivan nurkan takana.
Työ ja arki kulkivat tänäkin vuonna mukana, mutta opin tarkastelemaan niitä uudesta kulmasta. Pohdin työn merkitystä ja iloa, ja ymmärsin, että en halua tyytyä pelkkään suorittamiseen. Haluan työn, jossa voin nauraa, oppia ja tuntea olevani osa jotain tärkeää. Tämä oivallus kantaa varmasti myös tulevina vuosina ja työn ilosta haluan pitää kiinni.
Vuosi 2024 oli monella tapaa tavallinen, mutta juuri siksi niin merkityksellinen. Opin arvostamaan niitä pieniä hetkiä, jotka usein jäävät arjen kiireessä huomaamatta. Opin myös sen, että minun ei tarvitse etsiä itseäni kaukaa – vastaukset löytyvät usein lähempää kuin osaan arvata. Kiitos tästä vuodesta. Ja kiitos perheestä sekä ystävistä. Tärkeimmät kaikesta.
