Tutustumisen helppous ja elämän aktiivisuus: Talvikauden haasteet ja mahdollisuudet

Elämme ympäristössä, joka vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuinka aktiivisia olemme ja miten helposti löydämme yhteyden toisiin ihmisiin. Talvella kun pimeys, kylmyys ja liukkaat kelit ovat arkipäivää, aktiivisuuden ylläpitäminen voi tuntua erityisen haastavalta. Itselleni yksi suurimmista peloista on ajatus ikääntymisestä ja passivoitumisesta – päivistä, joita rytmittävät vain televisio-ohjelmat sohvan nurkassa. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta minulle sellainen elämä ei tuntuisi omalta.

Viime vuosina olen työmatkoillani Fuengirolassa saanut tilaisuuden seurata aktiivisten ja hyvinvoivien ihmisten elämää. Olen ollut vaikuttunut siitä, miten helposti olen päässyt osaksi yhteisöä: tapahtumiin ja tapaamisiin on helppo lähteä mukaan ja aina on seuraa, joka toivottaa tervetulleeksi. Tämä on saanut minut pohtimaan, miksi Suomessa aktiivisuus ja yhteisöllisyyden kokemus tuntuvat olevan talvikaudella vaikeammin saavutettavissa.

Pimeyden ja liukkauden vaikutus aktiivisuuteen

Suomen talvessa on paljon hyvää – raikas ilma, upeat maisemat ja mahdollisuudet talviurheiluun. Samalla pimeys ja liukkaus voivat kuitenkin olla merkittäviä esteitä arjen aktiivisuudelle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan suomalaisista aikuisista vain noin viidennes liikkuu riittävästi suosituksiin nähden, ja talviaika voi tuoda lisähaasteita erityisesti ulkoiluun.

Valon puutteen vaikutus mielialaan ja energiatasoihin on hyvin dokumentoitu. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kaamosmasennus tai sen lievempi muoto, kaamosväsymys, koskettaa noin 10–20 prosenttia pohjoisilla alueilla asuvista ihmisistä. Kun pimeys vaikuttaa mielialaan, on luonnollista, että se heijastuu myös aktiivisuuteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Liukkaus taas vaikuttaa erityisesti ikääntyneisiin ja heikentää liikkuvuutta. Tilastokeskuksen mukaan joka talvi tapahtuu yli 50 000 liukastumistapaturmaa, joista suuri osa johtaa vähintään lieviin vammoihin.

Itse huomaan, miten talvi vaikuttaa jopa omiin lenkkeihini koiranmme Eskon kanssa. Lumisten ja hiekoitettujen katujen sijaan suosimme lyhyempiä lenkkejä. Eskokaan ei pidä hiekoituksen tuntumasta tassuissaan, ja myönnän, ettei liukkailla kaduilla reisijännityskävelyllä nastakengillä töpsöttäen liikkuminen ole minustakaan erityisen houkuttelevaa.

Voisimmeko oppia jotain muualta?

Fuengirolan kaltaisissa ympäristöissä aktiivisuuden ylläpitäminen tuntuu luonnolliselta. Sää on leuto, ympäristössä on helppo kävellä paikasta toiseen ja yhteisöt ovat aktiivisia. Tapahtumiin lähteminen ei vaadi suuria ponnisteluja, ja liikunta on osa arkea. Tämä saa minut pohtimaan, miksi suomalaisessa kaupunkiympäristössä aktiivisuus ja yhteisöllisyyden kokemus ovat usein vaikeammin saavutettavissa. Onko kyse kiireisestä elämäntyylistä, kulttuurieroista vai kenties siitä, ettei talviympäristöämme ole suunniteltu tarpeeksi hyvin aktiivista elämää ja sosiaalisuutta tukevaksi?

Aktiivisuuden mahdollisuudet talvella

Vaikka talvi tuo mukanaan haasteita, se tarjoaa myös ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Talviurheilu, kuten hiihto ja luistelu, voi tarjota iloa ja liikunnan riemua. Myös arkiliikunta, kuten kävely, kannattaa pitää ohjelmassa – riittävä pukeutuminen ja hyvien kenkien valinta voivat tehdä liikkumisesta turvallisempaa. Yhteisöllisyyden ylläpitäminen taas vaatii tietoisia ponnisteluja: miksi emme voisi kutsua naapurit iltateelle tai koota ystäväporukan talvikävelylle?

Itse olen alkanut miettiä, voisiko tulevaisuudessa talvikausi sujua minulla osittain jossain muualla kuin Suomessa. Leudompi ilmasto ja helpommin saavutettavat monipuoliset aktiviteetit houkuttelevat. Tällaiset ajatukset kuitenkin korostavat sitä, miten tärkeää on suunnitella arkea niin, että aktiivisuus ja yhteisöllisyys olisivat osa elämäämme ympäri vuoden – asuinpaikasta ja säästä riippumatta.

Onnistummeko luomaan ympäristöjä, joissa aktiivisuus ja yhteisöllisyys kukoistavat myös talvikaudella? Se on kysymys, johon jokainen meistä voi osaltaan vaikuttaa, myös omalla toiminnallamme.

Ensimmäinen kuva on muuten on sunnuntailta työmatkaltani Andalusiasta, jolloin vietin vapaapäivää Caminito del Reyllä ja hiihtokuva edelliseltä talvelta. Ei ole tänä vuonna vielä minun kohdalle osunut sivakointimahdollisuutta. Toivottavasti pääsen vaikka juuri nyt sää vaikuttaa aivan muulta....