Suomalaista superia Saaristomerellä, Lohjalla ja Kärkölässä

Tämä kesä on ollut niin omanlainen. Alkukesästä oli kuuma ja kuiva ja nyt onkin sitten satanut vettä oikein urakalla niin Lohjalla kuin Espoossakin. Ajatuksissani on pyörinyt ihmetys, kuinka meidän suomalaisten ruokatuottajien käy tänä satokautena. Haasteita ilmeisesti on.

Kesän aikana olemme matkailleet jonkin verran Suomessa ja haluankin tehdä tässä muutaman noston.

Saaristomeren kansallispuisto. Mitä mahdollisuuksia ja kuinka huikeaa kala- ja ruokaosaamista. Kahden viikon purjehdusreissullamme ostimme paikallisilta kalaa ja varhaisperunoita aina kuin vain oli tarjolla. Ja kyllähän ne maistui. Mukana olleet (perusvarustautumista) suomalaiset Rostenin näkkärit maistuivat erinomaisesti iltapäiväkahvilla hillojen kanssa.

Lohja, jossa mökkeilemme ja vietämme aikaa enemmän ja vähemmän ympäri vuoden on tehnyt ison harppauksen matkailun saralla. Upea ikäsaavutus ja onnea 700-vuotiaalle kaupungille. Lohja tunnetaan omenakaupunkina. Tämähän on myös upea kahvilakaupunki ja järvikaupunki.

Kesän aikana olen vieraillut muutamissa minulle uusissa ihanissa lohjalaisissa kahviloissa, kuten kahvila Liisa ja Päivölän navettakahvila. Ko kahvilat eivät ole ihania vain miljöltään vaan myös tarjonnaltaan. Kaikki niin maukasta ja itsetehtyä. Olen ollut nautintojen taivaassa. Olen myös nauttinut täkäläistä järvikalaa, kuhaa. Ai että siitä syntyy herkkua. Sateet ovat pitäneet poissa vesiltä, mutta kyllä pitäisi vielä päästä Kaljaasille nauttimaan lihapiirakka kahdella nakilla. Se kuuluu kesälle ja maistuu niin hyvälle.

Kuinkahan monelle on Lohja tuttu ruokakaupunkina? Sinulle?

Kolmas kesämatkailun superkohde oli Kärkölä. Elämäni ensimmäistä kertaa vierailimme nyt siellä käydessämme ystävien mökillä. Siis mikä ruokapitäjä onkaan kyseessä! Kärkölästä löytyy niin marjatiloja, hunajatuotantoa kuin myös lähilihaa. Olihan nautinto, kun ystävät tarjosivat illallisella naudan lihaa vajaan kilometrin päästä, kaikki kasvikset olivat mökkipihasta ja marjat paikalliselta marjatilalta paikallisella hunajalla säväytettynä. Vain viinit olivat ulkomailta.

Miten ihmeessä minulla ei ollut tällaisesta ruokapitäjästä kuin Kärkölä mitään tietoa ennen vierailua ystävien mökillä? Kuinkahan monta salasita ruokapitäjää meillä onkaan Suomessa, joista emme tiedä?

Kesän ruoka-aatoksilla on erinomaista lähteä kohti syksyä ja mm Luxemburgin suomalaista ruokaviikkoa. On ilo viedä suomalaista ruokaa maailmalle.

Mitä haluaisin täällä kotimaassa vielä vahvemmin tehdä on olla aktiivisesti kehittämässä suomalaista paikallista ruokaimagoa. Siinä meillä on oikeasti mahdollisuus. Nämäkin vain muutamat kohteet sen osoittivat.