Ovatko kauppojen hedelmävalikoimat jo liiankin laajat?

Suomessa kauppojen hedelmäosastot ovat valtavan monipuolisia. Jos mietitään, kuinka paljon valikoimat ovat muuttuneet viimeisten 25 vuoden aikana, on kehitys ollut huimaa – tarjonta on jopa kolminkertaistunut ja jalostettujen tuotteiden osuus kasvanut merkittävästi. Mutta voisiko valikoima olla jo liiankin laaja? Tarvitsemmeko todella kaikkea, ympäri vuoden?

Olen viime vuosina matkustellut laajalti Euroopassa, lähes kuukausittain ja huomannut mielenkiintoisia eroja paikallisissa ruokakaupoissa. Valikoimat ovat monissa maissa yhtä kattavat kuin Suomessa, mutta usein niissä painotetaan enemmän paikallisia/lähiseuduilta tuotavia ja kauden mukaisia tuotteita. Tämä korostuu erityisesti hedelmien ja vihannesten kohdalla, joissa tarjonta elää enemmän vuodenaikojen mukaan.

Viimeisin havaintoni on Aurinkorannikolta, josta kirjoitan tätä blogitekstiä. Tarvitsin appelsiineja erästä ruokakurssia varten, mutta yllättäen niitä oli vain muutama,ja nekin tuotu muualta – juuri nyt ei ole espanjalaisten appelsiinien satokausi. Sen sijaan kauppojen hyllyt notkuivat mangoista, persimoneista ja granaattiomenoista, jotka olivat paikallista satoa ja juuri parhaimmillaan. Näiden hedelmien maku oli aivan omaa luokkaansa: kun hedelmä saa kypsyä puussa rauhassa, maku on makea ja täyteläinen, aivan eri kuin ennenaikaisesti poimituissa ja pitkien matkojen takaa kuljetetuissa hedelmissä.

Tämä herättää kysymyksen: pitäisikö meidän harkita onko tarpeen tarjota kaikkea ympäri vuoden? Mitä jos kauppojen hedelmä- ja vihannesvalikoima olisi rajoitetumpi, keskittyen enemmän paikallisiin ja eurooppalaisiin kausituotteisiin? Esimerkiksi silloin, kun mango tai persimoni ei ole Euroopassa satokaudessa, niitä ei yksinkertaisesti olisi saatavilla. Haittaisiko se meitä kuluttajina?

Me kuluttajat olemme tottuneet siihen, että lähes kaikki hedelmät ja vihannekset ovat saatavilla ympäri vuoden. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että monet niistä poimitaan raakoina ja kuljetetaan pitkiä matkoja ennen kuin ne päätyvät lautasellemme. Makuelämys ei tällöin ole paras mahdollinen. Kun tuote on poimittu liian aikaisin ja kypsyy matkalla, se menettää osan luonnollisesta makeudestaan ja aromistaan.

Mitä jos hedelmiä ja vihanneksia saisi vain silloin, kun ne ovat parhaimmillaan ja tulevat lähempää? Paikallisten kausituotteiden suosiminen voisi paitsi parantaa makua, myös vähentää ruokahävikkiä ja ympäristövaikutuksia. Tämä ei tarkoittaisi valikoiman dramaattista supistamista, vaan pikemminkin valintojen tekemistä sen mukaan, mikä on kulloinkin parhaimmillaan ja kestävämpää.

Kun keskitytään kauden mukaisiin tuotteisiin, saadaan nauttia hedelmistä ja vihanneksista niiden ravinteikkaimmassa ja maukkaimmassa muodossa. Esimerkiksi eurooppalaiset mangot ja persimonit ovat juuri nyt parhaimmillaan, kun taas myöhemmin syksyllä espanjalaiset appelsiinit alkavat kypsyä ja päätyvät kauppojen hyllyille. Tämä kiertokulku voi rikastuttaa ruoanlaittoa ja antaa vaihtelua vuoden eri aikoina.

Samalla voisimme tukea paikallisia viljelijöitä ja vähentää pitkistä kuljetuksista aiheutuvia päästöjä. Ympäristöystävällisyys ja kestävä kehitys ovat teemoja, jotka ovat yhä tärkeämpiä myös ruokavalinnoissa.

Olisiko kuluttajille hyväksyttävää, jos hedelmien ja vihannesten saatavuus rajoittuisi enemmän kauden ja alkuperän mukaan? Onko todella tarpeen, että voimme ostaa mangon tai mansikoita vuoden ympäri, vaikka niiden maku ja laatu kärsivät pitkistä kuljetusmatkoista ja varastoinnista?

Ehkä tulevaisuudessa arvostamme enemmän laatua kuin määrää, ja olemme valmiita hyväksymään sen, että kaikkea ei ole aina saatavilla. Tämä voisi olla pieni, mutta merkittävä askel kohti kestävämpää ja maukkaampaa ruokakulttuuria.