Jos opettajat saisivatkin opettaa ja oppilaat loistaa?

Suomalainen perusopetus on ollut kansainvälisen ihailun kohde, mutta viime vuosina oppimistulokset ovat heikentyneet ja opettajien työtaakka kasvanut merkittävästi. Kun opettajat joutuvat yhä enemmän toimimaan sosiaalityöntekijöinä ilman tarvittavaa koulutusta ja resursseja, kärsii oppiminen.

On aika palauttaa opettajille mahdollisuus keskittyä ydintehtäväänsä – laadukkaaseen opetukseen – ja varmistaa, että koulut saavat tarvitsemansa sosiaalialan tuen. Tässä oli yksi syy, miksi siirryin pois peruskoulumaailmasta. Työ muuttui olemaan jotain ihan muuta kuin se, johon olin koulutuksen saanut ja johon minulla oli intohimo; opettamiseen ja sivistämiseen

Opettajien työnkuva on laajentunut vuosi vuodelta, ja heille on siirtynyt tehtäviä, jotka eivät kuulu opetuksen ytimeen. Sosiaalityön, opiskeluhuollon ja kasvatuksen haasteet vievät opettajien aikaa ja voimavaroja, mikä heikentää oppimisen laatua ja kuormittaa koko kouluyhteisöä. Jotta perusopetus pysyy vahvana ja opettajat voivat keskittyä opetukseen, kouluille on siirrettävä riittävät sosiaalialan resurssit, kuten perhetyöntekijät, kuraattorit ja psykologit. Myös nuorisotyöntekijöillä on tärkeä rooli koulun arjessa, erityisesti heti koulupäivän jälkeen.

Suomalainen perusopetus on ollut pitkään kansainvälinen menestystarina, joka on rakentunut korkeasti koulutettujen ja motivoituneiden opettajien varaan. Viime vuosina oppimistulokset ovat kuitenkin heikentyneet ja oppilaiden tuen tarpeet lisääntyneet. Kunnat ovat avainasemassa kääntämässä tätä kehitystä, jotta jokainen lapsi saa laadukkaan perusopetuksen, riippumatta asuinpaikastaan.

Opettajat ovat koulutettuja asiantuntijoita, joiden tehtävä on varmistaa lasten ja nuorten oppiminen. Viime vuosina heille on kuitenkin sysätty yhä enemmän sosiaalityön kaltaisia tehtäviä, mikä hajottaa heidän työpanostaan ja vaikeuttaa opetukseen keskittymistä. Tämä ei palvele oppilaita eikä tue opettajien työssä jaksamista. Jos haluamme säilyttää suomalaisen koulutuksen korkean tason, on varmistettava, että opettajat voivat tehdä työnsä ilman ylimääräistä kuormitusta. Oppilailla on oikeus myös ylöspäin eriyttämiseen ja oppimisen haastamiseen eikä vain erityisiin tukiin.

Kouluissa tarvitaan vahvaa opiskeluhuoltoa, joka on aidosti läsnä arjessa – ei pelkkiä etävastaanottoja. Kuraattorit, psykologit ja perhetyöntekijät tulee siirtää kouluihin osaksi kouluyhteisöä, jotta he voivat tukea oppilaita ja perheitä nopeasti ja ennaltaehkäisevästi. Samalla on tärkeää, että nuorisotyöntekijät ovat mukana tukemassa koulupäivän jälkeistä aikaa, jolloin osa nuorista tarvitsee aikuisen tukea eniten.

Kuntien on varmistettava, että koulun tukipalvelut vastaavat oppilaiden ja opettajien tarpeisiin. Hyvinvointialueiden vastuulla on huolehtia, että sosiaalialan resurssit siirtyvät kouluille konkreettisina palveluina, eivät pelkkinä suunnitelmina. Perhetyöntekijöiden, kuraattorien ja psykologien tulee olla näkyvä ja tuttu osa koulun arkea.

Opettajien tehtävä ei ole toimia sosiaalityöntekijöinä, vaan varmistaa oppilaiden oppiminen ja kasvu. Kun kouluille annetaan tarvittavat resurssit, oppilaat saavat paremman tuen ja opettajat voivat keskittyä siihen, mitä he osaavat parhaiten – opettamiseen.

Annetaan siis opettajille työrauha ja oppilaille mahdollisuus loistaa – maailmanlaajuisesti. 

Tässä oli yksi syy, miksi siirryin pois peruskoulumaailmasta. Työ muuttui olemaan jotain ihan muuta kuin se, johon olin koulutuksen saanut; opettamiseen ja sivistämiseen. Nyt olen ehdolla kuntavaaleissa ja yksi työni on nostaa opettajien työrauhakysymyksiä käsittelyyn.