en-Ylipainoinen

Olen reilut 52 vuotta ollut tyytymätön kehooni. Se on pitkä aika. Elämä on ollut jatkuvaa laihduttamista, erilaisia kuureja, hetkellistä parantumista ja sitten taas retkahtamista.

Ruoka on minulle nautinto ja myös työ. Niin myös hyvät juomat. Kehoni on minun 24/7, ollut jo 52 vuotta. Kyllä minun pitäisi olla jo sinut vaikka se ei olekaan mallimittainen. Kehoni paljastaa elämäni mutkat ja painaumat sekä kohoumat, kuin myös ilot ja surut sekä lapsuuden taitoluisteluvuosien muovaamat vahvat jalat. Kehossani näkyvät perimä, hyvän ja nautitun elämän jäljet sekä monipuolisen liikunnan tuomat tulokset.

Miten voisin olla sinut kehoni kanssa? Taas kerran olen päättänyt harjoitella itseni hyväksymistä. Päätin lopettaa syömisen seurannan ja keskittyä hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Miten ihmeessä tämä kehostani nauttiminen on niin vaikeaa?

Päätin hyväksyä itseni, mutta samalla myös kieltäytyä makeasta. Makea aiheuttaa minulle aina tarpeen syödä sitä enemmän ja enemmän. Jos makean syömisen hilllitseminen olisikin ainoa kielto itselleni?  Painoindeksi osoittaa lievää ylipainoa. Kuntoni on oikeinkin hyvä. Jaksan tehdä pitkiäkin lenkkejä, lihaskunto on heikko. Tänä syksynä olen aloittanut käsilihastreenin ja satunnaisen vatsalihastreeninkin ystäväni PT Tiina Simpasen opeilla, käyn kahdella erilaisella Dance tunnilla ja lenkkeilen Esko-russelimme kanssa kerran päivässä pidemmän lenkin.

Huomenna olen lähdössä ystäväni kanssa naisten kesken Gran Canarialle Boot Campille, jossa on tiedossa hyvää ruokaa, mutta myös kolme liikuntaohjelmaa päivässä. Ennenkaikkea minua huomiseen matkaan lähdössä jännittää se, olenko joukon ainoa, joka on ylipainoinen?

Vai mitä jos keskittyisin valon ja auringon ohella nauttimaan itsestäni ja kehostani. Onnistunko?