• Kaikkea lautasen ja lasin väliltä •

Katin Blogi

 


Yksi ydinosaamisista on sparraaminen. Kun ympärilläni on ihmisiä, jotka kaipaavat pientä "potkua" toiminnan, kehittymisen ja kehittämisen suuntaan, olen omalla alueellani. Sparratessa yhdistyvät luontevasti nauru ja tuloksellisuus – minulle on tärkeää, että työskentely on samalla hauskaa ja tehokasta. On upeaa nähdä, kun asiat lähtevät liikkeelle...

Vuosi 2024 oli vuosi, jolloin opin itsestäni enemmän kuin osasin odottaa ja tein enemmän töitä kuin koskaan aiemmin niin Suomessa kuin ulkomailla. Vuosi oli täynnä pieniä hetkiä, jotka jättivät suuren jäljen ja suuria elämyksiä, jotka kertoivat, kuka olen ja mihin kuulun. Kun katson taaksepäin, huomaan, että tämä vuosi opetti minulle ennen kaikkea...

Viime aikoina on tullut seurattua tiivistä keskustelua uusista ravitsemussuosituksista. Keskustelupalstoilla ja somessa paiskotaan mielipiteitä ja vastalauseita, puhutaan "salaatin puputtamisesta" ja nostetaan meteliä leikkeleiden vähentämisestä. Pakko myöntää, että en oikein ymmärrä tätä kuohuntaa. Miksi tästä tehdään niin monimutkaista?

Olen 54-vuotias. Sanon sen ääneen ja onnellisena. Miksi en sanoisi? Tämä ikä on osa tarinaani, jokainen vuosi on antanut minulle jotain arvokasta. Haluan kirjoittaa tämän tekstin vastalauseena sille ajatukselle, että ikä pitäisi piilottaa tai hävetä. Oman ikäni myöntäminen ei ole heikkous – se on voimaa, joka vapauttaa.

Työurani varrella tuli vastaan vaihe, jolloin työn ilo oli kadonnut. Tein pitkään samaa työtä ilman merkittäviä kehittymismahdollisuuksia ja olin menettänyt vapauden vaikuttaa työni sisältöön, aikatauluihini tai lomaani. Tämä johti vääjäämättä siihen, että työn mielekkyys katosi – ja samalla myös nauru.

Suomessa kauppojen hedelmäosastot ovat valtavan monipuolisia. Jos mietitään, kuinka paljon valikoimat ovat muuttuneet viimeisten 25 vuoden aikana, on kehitys ollut huimaa – tarjonta on jopa kolminkertaistunut ja jalostettujen tuotteiden osuus kasvanut merkittävästi. Mutta voisiko valikoima olla jo liiankin laaja? Tarvitsemmeko todella kaikkea,...

En ollut ajatellutkaan staycationia kolmen kilometrin päässä kotoa, kunnes päätimme ensimmäisen ystäväni kanssa juhlistaa tänä syksynä 50 vuotta täyttävää ystävyyttämme. Meidän molempien nykyinen kotikaupunki Espoo avautui aivan uudesta näkökulmasta kun päätimme viettää viikonlopun hemmotellen itseämme kaupungissa, jossa elämme ja arkeamme...

Tapiola on kehittynyt viime vuosina paitsi kulttuurin myös ruokailuelämysten keskittymäksi. Kaupunginosa tarjoaa erinomaisia vaihtoehtoja, jotka tekevät siitä täydellisen paikan nauttia sekä herkullisista aterioista että kulttuurista – kaikki kävelyetäisyydellä toisistaan. Ja Tapiolaanhan pääsee metrolla.